Lisätty todellisuus eli ”AR” on nimi teknologioille, jotka parantavat kokemustamme todellisesta maailmasta tarjoamalla tietokoneella tuotettua aistitietoa (useimmiten visuaalista tai kuultua), peittämällä virtuaalisia esineitä esimerkiksi todellisen maailman ympäristössämme tai luomalla reaaliaikaista vuorovaikutusta ihmisten, paikkojen ja asioiden kanssa, jotka eivät ole fyysisesti läsnä.

Tämä teknologia liittyy läheisesti VR:ään eli virtuaalitodellisuuteen, jonka saatat tietää useista videoista, joissa ihmiset pelästyvät suuresti, kun he käyttävät suorakaiteen muotoisia suojalaseja. VR:n avulla käyttäjä on uppoutunut täysin virtuaaliseen maailmaan, kun taas AR tarjoaa sekoitetun, yhteenkudotun, mutta silti mukaansatempaavan vaihtoehdon. Ehkä laajimmin käytetty esimerkki lisätystä todellisuudesta on suosittu Pokémon Go -sovellus, joka aloitti valtavan villityksen julkaisunsa jälkeen, koska sen avulla käyttäjät pystyivät kävelemään ja kokemaan tavanomaisia, tuttuja ympäristöjä samalla kun he olivat vuorovaikutuksessa tietokoneella luotujen Pokémonien kanssa todellisuudessa matkapuhelimiensa kautta. Tämä oli ensimmäinen todella laajalle levinnyt esimerkki siitä, miten ihmiset sisällyttivät lisättyä todellisuutta jokapäiväiseen elämäänsä, ja se on edelleen laajalti käytetty ja erittäin suosittu kaikkialla maailmassa – joten tiedämme, että AR toimii viihdetarkoituksiin. Mutta entä käytännön sovellukset, kuten koulutus?

Lisätyllä todellisuudella on valtava potentiaali auttaa opetuksessa ja oppimisessa, erityisesti kieltenoppimisen suhteen. Tämä johtuu siitä, että AR voi auttaa meitä saamaan hiljaista tai implisiittistä tietoa paljon paremmin kuin mikään oppikirja – aivan kuten tiedämme, että keskustelu äidinkielenään kieltä puhuvan kanssa on paljon rikastuttavampaa ja harjoittaa useampia aivoalueita kuin aukkoharjoitus. Tiedämme, että AR voi toimia samalla tavalla, koska sen avulla oppijat voivat kokea oppimansa reaaliajassa, interaktiivisella ja mukaansatempaavalla tavalla. AR-teknologiaa on jo käytetty menestyksekkäästi kieltenoppimisen auttamiseksi – esimerkkejä tästä ovat kyky nähdä todellisen maailman esineiden, ihmisten ja paikkojen huomautuksia käännettyinä useille kielille samanaikaisesti tai keskusteluvinkkejä, jotka annetaan reaaliajassa avuksi henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa. 3D-mallit, joita voidaan tutkia vuorovaikutteisesti useilla kielillä, ovat myös loistava resurssi, kuten myös Mondlyn kaltaisissa sovelluksissa näkyvä 3D-virtuaaliavatar – virtuaalinen ”natiivipuhuja”, joka vastaa ja antaa palautetta reaaliajassa virtuaalisten visuaalisten vihjeiden avulla ja tekee nopeita korjauksia on suureksi avuksi oppijoille, jotka rakentavat itseluottamusta puhuakseen muilla kielillä.

Todellakin, näiden tekniikoiden syntymisen jälkeen on tehty paljon tutkimusta, joka viittaa siihen, että erityisesti AR:n immersiiviset 3D-elementit voivat olla loistava muistiapu – AR:n tarjoamia virtuaalisia ympäristöjä ja malleja voidaan verrata ”mielipalatsi” (mind palace) -tekniikkaan, jota monet muistitaiteilijat käyttävät tallentaakseen valtavia määriä tietoa pitkäaikaismuistiin. Tiedämme, että 3D-moniaistidatan käyttö tiedon rinnalla auttaa meitä muistamaan sen pidempään – esimerkiksi AR:n käyttö aikaan ja tilaan upotetun sanaston opettamisessa näyttää hyödyntävän tätä tosiasiaa. Tutkimukset osoittavat myös, että AR voi olla loistava työkalu helpottamaan vuorovaikutusta muiden kanssa, erityisesti rakentamaan itseluottamusta puhua kohdekielellä – uusien ja mukaansatempaavien teknologioiden käyttöä suositaan yhä enemmän myös nuoremmille opiskelijoille, jotka digitaalisen sukupolven edustajina on psykologisesti koulutettu odottamaan ja reagoimaan suurempaan stimulaatioon kuin aiempien sukupolvien opiskelijat.

Yleisemmin tutkimukset osoittavat, että opiskelijat osoittavat enemmän motivaatiota, korkeampaa osallistumista ja tyytyväisyyttä oppimiseensa ja saavuttavat lopulta enemmän AR-tuetun oppimisen jälkeen. Mutta kaikenlaisessa riippuvaisuudessa kehittyvistä teknologioista on riskinsä – vaikka viimeisen seitsemän vuoden aikana julkaistu tutkimus osoittaa, että lisätyllä todellisuudella voi olla myönteinen vaikutus luokkahuoneessa, haitat ja haasteet on myös tehty selväksi. Opettajayhteisössä on jatkuva vastustus monimutkaisten teknologioiden käytölle, joita on vaikea ottaa käyttöön ja hallita – teknologiset vaikeudet ja rajallinen tekninen ymmärrys/tietämys mainitaan yhä uudestaan esteenä AR:n integroimiselle syvemmin koulutusympäristöihin. Pelkona on myös, että AR-oppiminen saattaa lisätä opiskelijoiden kognitiivista kuormitusta ja saada heidät lopulta kamppailemaan oikean tiedon säilyttämiseksi myöhemmin. Kuten aiemmin mainittiin, nuoremmat oppijasukupolvet odottavat stimuloivampaa ja nopeatempoisempaa lähestymistapaa. He kyllästyvät helposti ja siirtyvät nopeasti kiinnostavampiin toimintoihin – tämä voi olla opettajan eduksi käytettäessä lisätyn todellisuuden kaltaisia teknologioita, mutta on olemassa vaara, että itse teknologiasta tulee häiriötekijä, joka estää oikeaa oppimista.

AR4EFL-projekti toivoo voivansa tutkia tapoja, joilla opettajat ja kouluttajat voivat käyttää AR-teknologioita tavalla, joka palvelee heitä ja viime kädessä heidän oppilaitaan paremmin – tarkoituksenaan muuttaa tapaa, jolla peruskouluikäiset oppilaat oppivat vieraita kieliä, projekti suunnittelee, testaa ja julkaisee uuden innovatiivisen koulutuspaketin, joka on tarkoitettu sekä opiskelijoille että opettajille.