Opettajille COVID-19-pandemiasta on tullut suuri haaste, johon ei ole olemassa esikonfiguroitua ohjekirjaa ohjaamaan siitä selviytymistä. COVID-19-pandemiakriisi on muun muassa osoittanut, kuinka monimutkaista on pitää ala-asteen nuorten oppilaiden huomiokykyä yllä verkossa opettajien selostuksen suhteen, mikä on yksi suurimmista ongelmista, jonka opettajat ovat kohdanneet improvisoitujen verkkotuntien aikana, sillä huomion ylläpitäminen ja motivaatio voi olla vieläkin haastavampaa, kun käytetään uusia menetelmiä monimuoto- ja etäopetuksessa, kuten COVID19-pandemia on sanellut.

Lisäksi, mitä tulee toisen kielen opetukseen, esteet voivat olla vieläkin suurempia, sillä kielen oppiminen kaikissa yhteyksissään ja erityisesti toisen kielen oppiminen on monimutkainen prosessi, josta voi tulla tehokas vain, jos luodaan sopivat menetelmät opiskelijoiden täydelliseen immersioon luontaisessa kieliympäristössä. Luokassa tyypillisesti havaittavaa oppimisprosessia, joka perustuu joko perinteisiin käännöspohjaisiin menetelmiin tai vuorovaikutteisempaan arkipäivän dialogiin ja materiaaliin, ei kuitenkaan voi verrata siihen todelliseen kokemukseen, jonka opiskelijat voivat saada nykypäivänä teknologian avulla.

Lisätty todellisuus (AR) voidaan määritellä ”reaaliaikaiseksi suoraksi tai epäsuoraksi näkemykseksi fyysisestä reaalimaailman ympäristöstä, jota on parannettu/lisätty lisäämällä siihen virtuaalista tietokoneella tuotettua tietoa” [Carmigniani & Furht, 2011.]. Useat tutkimukset ovat paljastaneet sen potentiaalin kieltenoppimisessa sekä motivaation lisäämisessä englannin opiskelijoiden keskuudessa (Li ja Chen, 2014; Lu, Lou, Papa & Chung, 2011). Sen kyky käyttää digitaalisia lisäresursseja todellisen elämän skenaarioiden ja paikkojen tutkimiseen ja laajentamiseen luo yhteyden AR:n ja nykyisten toisen kielen hankinnan teorioiden välille, joissa korostetaan paikallista, kontekstuaalista oppimista ja merkityksellisiä yhteyksiä todelliseen maailmaan.

Lisäksi AR:n käyttö mobiiliteknologioiden kautta helpottaa sosiaalista vuorovaikutusta, mahdollistaen vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnallisen oppimisen, jonka hyödyt toisen kielen oppimisessa on tunnustettu jo pitkään (Chapelle, 2001). Huolimatta siitä, että useat viimeisten neljän vuoden aikana julkaistut tutkimukset ovat osoittaneet, että AR tehostaa oppimista ja vuorovaikutusta luokkahuoneessa, auttaa oppilaita säilyttämään positiivisen asenteen oppimiseen, lisää yhteistyötä ja motivoi oppilaita pärjäämään paremmin, toistaiseksi sen käyttö kieliluokissa on ollut rajoitettua.

Toteuttamaamme tarveanalyysiin perustuvien havaintojen mukaan perusopetuksessa suurimmassa osassa EU-valtioista opiskelijoilta vaaditaan englannin opiskelua. Itse asiassa englannin opiskelu on pakollista opetussuunnitelmassa useissa jäsenvaltioissa sekä myös edellytys työnhakulle, joten useissa niistä lähes 100 % oppilaista opiskelee tätä kieltä jo perusopetuksessa (https://ec. .europa.eu/eurostat/statistics-explained/pdfscache/1151.pdf). Kohderyhmänä ovat ala-asteen opettajat ja tärkeimmät informanttimme korostavat tämän tarpeen olemassaoloa tarveanalyysissämme, joten ehdotamme sellaisten työkalujen käyttöä, jotka motivoivat oppilaiden osallistumista ja joiden on myös osoitettu parantavan oppimista ja joita voidaan käyttää mobiililaitteiden kautta kaikkialla epävirallisissa oppimisympäristöissä, koulun ulkopuolella. Siksi tällä hankkeella pyrimme kouluttamaan koulujen opettajia käyttämään lisättyä todellisuutta opetettaessa englantia vieraana kielenä nuorille opiskelijoille, jotka ovat myös hankkeen lopullisia edunsaajia.